Ensimmäisenä kohteena suuntasin Helsinkiin, tarkemmin Hietalahteen. Siellä sijaitsee ydinkeskustan ainoa hevostalli, Sinebrychoffin talli, joka toiminut jo miltein 200 vuotta.
Punaisen tiilimuurin katveessa nykyaika ja historia kättelivät hiljaa toisiaan. Tallin oven takaa kuului puhetta ja veden lorinaa. Olin vähällä kääntyä ovelta, kun jännitti niin paljon. Urheasti koputin oveen ja sain iloisen vastaanoton. Ajurit Sami Lappalainen ja Jaakko Huuhka olivat tulleet päiväajelulta. Hevoset Ludvik, Frederik, ja Gunnar rouskuttivat tyytyväisinä heinää karsinoissaan. Aivan mahtava paikka. Pieni kompakti kolmen hevosen talli, jossa oli kaikki tarvittava, mutta ei mitään ylimääräistä.
Samilla oli varusteiden huolto kesken ja pääsin heti tutustumaan heidän tapoihinsa. Vesipesu näytti olevan kaiken A ja O. Länkipatjat letkutettiin puhtaiksi ja kuivattiin. Patjat varastoidaan viikonlopuksi ilmavasti kuivumaan, kun hevoset lähtevät lomailemaan. Nahkaosat pyyhkäistään nahkasaippualla tarpeen mukaan. Itse länget olivat seinällä omilla paikoillaan. Oli muuten aika mahtavat länget, kerrassaan upeat. En ollut näin läheltä päässyt tutkailemaan vastaavia. Ne olivat tulleet Saksasta. Sieltä löytää kuulemma parhaat olutvankkureiden länget, jotka ovat koristeellisempia ja tyylisuuntaan sopivia.
Heillä on valjaita toistaiseksi käytössä vain yhdet parit. Edelliset arkivaljaat olivat niin kuluneet, että ne saivat väistyä toisten tieltä. Yllättäen käyttöön otettiinkin vielä vanhemmat, juhlavaljaina lähes 30 vuotta palvelleet varusteet. Ei niistä olisi sanonut, että ikää oli melkein saman verran kuin allekirjoittaneella. Itsessä taitaa jopa näkyä kilometrit pidemmälle.
”Kärryt ovat peräisin 1930-luvulta. Ne kunnostettiin vuonna 1993 ja sen myötä niissä on todella hyvät maalipinnat. Kärry on miltei huoltovapaa, niihin riittää rosteriosien pyyhkäisy! Ne näyttävät aivan alkuperäisiltä, joskaan eivät sitä ole”, Sami kertoo.
Pääsimme käymään tallin alakerrassa, joka oli täynnä Koffin historian aarteita. Maan alle vievissä kapeissa kierreportaissa oli ihania tauluja tallin henkilökunnan ja hevosten yhteisestä historiasta. Alakerrasta löytyi toiset upeat, mutta pieniksi jääneet länget ja hyllyltä muistutus työhevosmestaruuksien loistokkaasta suorituksesta. ”Me voitettiin! Osallistujia luokassamme oli kaksi, mutta voitettiin silti”, Jaakko vitsaili.
Panimohevoset tekevät vuodessa parisataa työkeikkaa ympäri Suomea. Valjakko vierailee asiakastilaisuuksissa, festareilla, ravintola-avajaisissa ja monissa muissa tapahtumissa. Hevoset työskentelevät maanantaista perjantaihin, sen sijaan viikonloput ja lomat kuluvat Lohjan Saukkolassa, jossa ne pääsevät kunnolla tarhailemaan.
”Tavallinen työpäivä alkaa aamuruokinnalla ja karsinoiden siivouksella. Tämän jälkeen harjataan ja valjastetaan työvuoroon lähtevät hevoset ja lähdetään kylille”, kertoo ajuri Sami, ja jatkaa ”kesäpäivänä lenkkiin voi mennä jopa 4-5 tuntia, muina aikoina 2-3 tuntia. Mitään vakiolenkkejä panimohevosilla ei ole, mutta toki tutut maisemat toistuu. Hevoset on kilttejä, eivätkä ole moksiskaan ihmisistä ja salamavalojen räiskeestä. Kierroksella valjakko kerää paljon ihailua, rapsutuksia ja tietysti herkkuja. Leivät ja porkkanat katoavat nopeasti parempiin suihin, onpa joskus kyytiä saanut myös turistien hienot kaulaliinatkin”, ajuri Jaakko nauraa.
Ennen lähtöämme sain lopuksi vielä itse valjastaa Jaakon avustuksella Frederikin. Se vaikutti rauhalliselta ja sain rauhassa varvistellen roikkua kaulassa asennellessani länkipatjaa hevosen pään yli. Puiset länget olivat upeat ja yllättävän painavat. Valjaita joutui vähän säätämään kun hevonen oli pidempi, kuin edellinen, jolla niitä oli käytetty. Oli mahtavaa nähdä ja valjastaa Koffin panimohevonen. Yllätävän nopeasti niiden valjastus kävikin!
Panimohevosten varusteet saivat minut hymyilemään. Varuste, joka on aikanaan tehty taidolla laadukkaista materiaaleista ja jota on vuosien mittaan hoidettu oikein, on hyväkuntoinen ja toimiva vielä tänä päivänäkin. On selvää, että ajan saatossa tikkauksia ja kuluvia osia täytyy uusia. Tällöin kannattaakin kiinnittää huomiota korjaajan valintaan.
Valjassepät ovat erikoistuneet ratsu- ja ravihevosvarusteiden korjauksiin, sekä nahan työstöön. Me olemme ammattilaisia hevosvarusteiden korjauksissa. Työmme antaa varusteelle mahdollisimman paljon lisää käyttöaikaa, emmekä esimerkiksi korjatessa haurastuta nahkaa rei’ittämällä sitä liikaa. Se tuntuu olevan yleinen virhe korjaajilla, jotka eivät ole perehtyneet hevosvarusteisiin. Valjassepät osaavat arvioida kyseisen varusteen vaatimat turvallisuustekijät ja valita oikeat materiaalit kyseiseen käyttötarkoitukseen. Meidän kauttamme voi tilata varusteita mittatilauksella, jolloin ne valmistetaan alusta loppuun käsityönä.
Olipa kiva käydä tutustumassa panimohevosiin ja heidän varusteisiinsa. Kiitoksena vierailusta lahjoitin ajureille käsintehdyn nahkariimunnarun. Sitä paranee raskaampikin hevonen vetää, kestää meinaan aivan varmasti.
Panimohevosten elämää voit seurata Instagramissa. Panimohevoset Instassa
